sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Herkkuja

Tana viikonloppu on ollut hiukan massaysviikonloppu, osin sen takia, koska koira on ollut varsin vaativainen potilas, ja vahdittava kyljessaan olevan fentanyylilaastarin takia. Se kun repsottaa miltei irti, ja vaikka en uskokaan, etta koissu soisi sen sen irrottua omia aikojaan, voi han lipaista sita, ja se on hengenvaarallista.

Joten taas on tullut todettua, etta einekset eivat ole hyvia maultaan (soin maksapihveja tanaan, yaks). Poikkeuksena taytyy kylla sanoa, etta hatatilanteessa juhliin (nyt siis juhlistettu koiruuden selviytymista leikkauksesta) voi ostaa pakastaaltaasta prinsessakakkua, se nimittain on jopa ihan OK, hiukan jaisena, ja muutenkin. Ei sita kylla paljoa syo, on se niin makeaa.



Muuten tulee akillinen makeanhimo kylla hyvin hoideltua stevialla maustetulla teekupillisella, tai hatatilassa sokerittomilla pastilleilla, yleensa nailla:


Lakritsi on hyvaa, niinkuin salmiakkikin, ja minun (verenpainevaivaisena) pitaisi pitaa niiden syonti minimissaan. Kuitenkin kupillinen teeta, jossa on hiukkanen lakua, auttaa hienosti makeannalkaan. Kaytan lahinna naita:


Yogi-teeta myydaan Suomessakin, mutta on aika hintavaa verrattuna iHerbiin.

Kromin kuulemma sanotaan hillitsevan makeanhimoa. iHerb myy annospakkauksissa steviaa, jossa on kromia ja inuliinia (suoliston hyvinvointiin. Katevia kasilaukussa reissatessa:

lauantai 30. heinäkuuta 2011

NIINKU, niinku...

Jestas, etta ihmiset hokevat tiettyja sanoja. Niinku, no (lauseen alussa), niinku, niinku uudelleen. Naita sanoja loytyy, jos oikein mietit. Nama yleisimpia.

Kauppakorkeassa opin, etta sita sanotaan redundanssiksi. Tavallaan nama "valisanat" antavat aikaa sulatella ne jotain merkitsevat avainsanat, ja silla auttavat ymmartamista. Taman ymmartaa selvemmin, kun katsoo esimerkiksi TV-haastattelua, jossa varsinkin ihmiset, jotka eivat ole tottuneet esiintymaan, aloittavat vastauksensa haastattelijan kysymykseen sanalla "no". Aika arsyttavaa, jos viela naita samoja sanoja "no" ja "niinku" toistellaan saman henkilon toimesta jatkuvasti.

Milla tasta sitten paasee eroon? Varmaan tietystikin asian tiedostamisella ja harjoittelulla. Jos minulta kysytaan, niin ainakin tuon "niinku"-sanan voisi pudottaa kaytosta pois liki kokonaan.

Olen itse olut tilanteissa, joissa tulee eteen jokin hankalampi kysymys, jota varten pitaa hiukan kelata ajatuksiaan. Aikaa saa pelattua esimerkiksi aloittamalla vastauksensa sanomalla " tama on erittain hyva kysymys..." ja rauhallisesti sitten vaikkapa aaneen pohtimalla siihen sopivaa vastausta.

Se "niinku" on hankalampi korvata. Tarkemmin kun ajattelen, niin onko silla sanalla yleensa mitaan erityista merkitysta, vai onko se vaan hokema, joka on totuttu lisaamaan puheen sekaan? Joskus se toki saattaa toimia korostamassa jotain asiaa ("ma olin niinku niin &#$$@@ntunut sille"), mutta voisiko sen useimmissa tapauksissa poistaa?

Ehka. Tai sitten se on tullut yhtalailla puhekieleen siina pysyakseen, ihan kuin jotkut kirosanatkin.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Cravings

Kaikenlaiset mieliteot on yleensa liitetty raskaana oleviin naisiin, mutta kun oikein ajattelee, niin kyllapa niita taitaa olla itsekullakin aina silloin talloin.

Taisin jo aiemmassa kirjoituksessani mainita, etta suklaanhimo on liitetty monasti PMS-oireisiin, ja oikeasti sen taustalla arvellaan olevan magnesiuminpuutteen (magnesiumia tarvitaan sukupuolihormonien valmistuksessa).

Nyt kun on ollut niin kuuma kesa ja hikea pukkaa taman tasta, olen huomannut, etta valilla tekee mieli esim. tonnikalaa (suola, natrium  - en kayta muuten paljoakaan suolaa ruoanvalmistuksessa), ja sitten taas toisen paan kautta appelsiinituoremehua. Jostain luin, etta tuoremehuissa ei valttamatta ole mitaan ravintoaineita, C-vitamiinia lukuunottamatta, mutta etta ne sisaltavat paljon kaliumia. Niin, sopisi kuvioon  - nain hikoillessa elektrolyytit voivat menna epatasapainoon. Samaten eilen illalla soin suklaata (levy oli ollut kaapissa jo aikoja koskematta), ja tanaan oli ihan pakko saada punajuuria. Niin, magnesiuminpuute.

Olen sita mielta, etta kehoaan tulisi kuunnella.

Pieni toipilas

Koiralta leikattiin tanaaamuna pari nisakasvainta mahasta, ja nyt pieni toipilas on kotona tottero paassa ja vaatii jatkuvaa huomiota. Neidilla on lisaksi 72-h:n fentanyylilaastari kyljessa, joten pitaa vahtia, ettei se tipu tai neiti paase muuten sita nuolemaan, se olisi hengenvaarallista.

Viime yon valvoin, koska hiukan huolestutti se, etta kestaako liki 17-vuotias koiruus leikkausta (tai anestesiaa), mutta alkaapa tuo pikkuhiljaa toipua, vaikka hiukan tokkurassa viela lieneekin. Sydamesta loytyi myos pieni sivuaani, joka oli voimistunut anestesian aikana, mutta katsotaan sitten, mihin suuntaan se jalkikontrollissa menee.

Tassa kuva neidista:



Tassa viela toinen kuva, otettu heti kun tulimme elainklinikalta. Koissu todellakin nayttaa kenttasairaalasta kesken toimenpiteen karanneelta sotakoiralta!


Mahtoiko siella olla jokin harjoittelija tai kesatyolainen hommissa hoitajana, silla sitominen ei kovinkaan hyvin ollut luonnistunut (tosin ei potilaskaan ole niita helpoimpia), ja pienta fentanyylilaastaria varten oli ajeltu miltei 20 x 20 cm:n alue kyljesta (laastari ei ole kuin muutama sentti kanttiinsa).

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Aarteitani

Minulla on paljon kaikenlaista tavaraa. Tassa muutamia aarteitani. Alla Boris Mikojanin taulu, kuvassa Koli.


Sitten 1800-luvulta peraisin oleva olohuoneenkalustoni:


Kuivattuja ruusuja ikkunalla;



Karnevaalimaski New Orleansista.


Kuwaitilaisia kasitoita. Poytaliina ja lasinalustoja.


Kopsu Vassily Kandinskyn teoksesta, alkuperainen on Pompidou-keskuksessa Pariisissa.



Maalaamani ikoni. Pyha kolminaisuus. Helluntai. Kolme enkelia ilmestyi Mamressa ja heidat kestittiin hyvin.


Miesystava on joskus muistanut kukin:)


Bahrainista ostettu, kasinsolmittu silkkimatto olkkarin seinalla.


Nizzasta ostetut italialaiset kasineet. Nainkin "pienesta" sita voi olla onnellinen...paitsi etta niiden osto iski aikamoisen loven lompsaan. Vasikannahkaa ja kaninkarvavuori.


Lontoosta ostettu Radleyn laukku. Minulla on niita useampia, mutta tama on veikein.


Thomas Sabon ranneketju on saanut lisaa killuttimia.

Kiilteleva naama

Nain viela keski-iassakin se vaivaa; meikki ei pysy naamassa ja se kiiltelee helposti. Ihan teinien kosmetiikkaa ei voi kayttaa, se kuivattaa liikaa. Mutta useiden kokeilujen jalkeen loysin sopivia tuotteita.

Pohjustukseen ks. yst. aiempi artikkeli huokosia pienentavista tuotteista. L'Oreal ja CK toimivat parhaiten tassa mielessa, Dermaglow'ia sitten meikin paalle.

Puhdistustuotteena on Dermalogican Dermal Clay Cleanser aivan huippu. Sita voi kayttaa myos 5 minuutin naamiona. Poista se haalealla vedella ja sienella.

Kasvovetena kaytan Caritan Ideal Control'ia, joka on puuteria sisaltava. Strawberrynet myy kaiketi edullisimmin.

Pohjustuksen jalkeen sitten mineraalipuuteria (Lily Lolo tai Jane Iredale) tai arkimeikkiin Aubrey Organic'sin Silken Earth translucent basea. Viimeksimainittua saa iHerbista, ja se sisaltaa silkkia ja tuoksuna miedosti kanelia. Tummuu hiukan naamassa, joten kannattaa valita vaalea savy. Myos Calvin Kleinin Infinite Matte -meikkivoide on hyva.



....ja kiilto pysyy poissa kuivattamatta ihoa. Mikaan pomminvarma homma tamakaan setti ei ole, mutta hyvaksi havaittu ja toimiva, niin paljon kuin mikaan sitten oikeasti toimii.

CityDeal

Tallakin sivustolla on linkki City Dealeihin. Joku kertoi minulle, etta naista oli tullut jokin TV-ohjelmakin, jossa oli todettu, etta niita kayttamalla saastaa rahaa. No todellakin! Ostin juuri 3 x tunnin hieronnan hintaan 40 euroa. Palvelun tarjoaja kuulemma saa tasta puolet. Todella edukasta minulle, mutta ehka palveluntarjoaja saa sitten tasta vakituisia asiakkaita.

Ihan vaan matkavinkkina: CityDealeja, siis Groupon-hakusanalla tai sitten www.citydeal.fi -sivustolta linkkina - loytaa ulkomailtakin, tai sitten eri Suomen kaupungeista. Jos vaikka suunnittelee matkaa Lontooseen ja haluaa siella sitten kayda kampaajalla, kannattaa vahtia sivustoa. Saasto on todellakin tuntuva, mutta kannattaa huomioida se, etta esim kampaajalle ei saa ihan heti aikaa, voi joutua odottamaan pitkankin aikaa.

Mutta ajoissa asiansa suunnitteleva todellakin voi saastaa paljonkin rahaa.


Taman lahjakortin saa koirani yhteishuoltaja ensi kuussa synttarilahjaksi.

Niin, printteria ei tarvita, kunhan kirjoittaa lahjakortin tiedot paperille. Minulla on kylla printteri, mutta se on aina valitettavan taynnaan koirankarvaa, joten olen joutunut kokeilemaan tata paperilapputemppua varsin monta kertaa.

Muslimit ja islam

On oikeastaan kasittamatonta tama "vaino" muslimeita vastaan. Veikkaan, etta enemman rikoksia tapahtuu ns. lansimaissa kuin sharian lakia noudattavissa maissa.

Shariaa ehdotettiin noudatettavaksi Suomessakin, niilta osin, kun se ei aiheuta konfliktia maan voimassaolevan lain kanssa. Minun mielestani se olisi ollut erittain hyva asia. Kun ei olisi ollut ristiriitaa maan omien lakien kanssa, niin mika olisi ollut ongelma? Fiksu ihminen ymmartaa taman kylla.

Minusta tama myos suojaisi maan alkuperaista vaestoa ja vahentaisi rikollisuuttta.

Mita tulee muslimeihin, taytyy heita muutenkin kunnioittaa. Inkvisition aikoina, tai siis enne sita, moni tarkea asiakirja oli jo kaannetty arabiaksi. Fanaattisen kirjojen polttamisen jalkeen kristitytkin tajusivat, etta kulttuurin sailyttamisen kannalta oli hyva asia kaantaa ne uudelleen Euroopassa ymmarretylle kielelle.

Koskaan emme saa tietaa, miten paljon KULTTUURIA havisi sille tielleen.

Yksi asia, mika tulee mieleen 9/11 jalkeen on se, etta media noteerasi nuorten naisten lisaantyneen huivin kayton.

Kukaan ei ajattele, etta se johtuisi siita, etta nama naiset, hijbia kayttaen, protestoisivat terrorismia vastaan kertoen, etta nain paljon heita on ihan tavallisia ihmisia, jotka eivat tahdo pahaa kenellekaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Apteekissa

Sain JALLEEN kerran tanaan apteekissa vaaranvahvuiset laakkeet! Kannattaa olla siis tarkkana, minakin huomautin heti apteekkarille siita, etta purkki oli vaaranvarinen.

Ostin sitten magnesiamaitoa, joka on mielestani se paras laake mahaongelmiin, kuten ummetus, ilmavaivat ja narastys. Viimeksimainittu vaivaa joskus, mutta eipa sekaan nykyaan usein. Jokatapauksessa tuo vanhanajan laake on edelleen erinomaista, jos ei ehka parempaakin kuin monet nykyaikaiset narastyslaakkeet. Suosittelen lampimasti.

Tanaan syodaan bortsch-keittoa ja mustikoita

....mutta ei kuitenkaan ihan samalta lautaselta :)

K-kauppojan Pirkka-merkilla on ihan siedettavan hyva pakastettuna saatava bortsch-keitto. Siihen kun lisaa hiukan HK:n nakkeja, niin johan kay hyvin arkiruoasta, eika ole kovin hiilihydraateillakaan pilattu. Smetanaa lisaksi:


Nalka lahtee! Jalkiruoaksi oli totuttuun tapaan marjoja  - nyt kun niita tuoreena saa. Kavin torilla ja ostin mustikoita ja puutarhavadelmia:


Tulee mieleen lapsuuden marjamaito. Tassa oli kuitenkin kermaa.

Torille kun kerrankin ehtisin heti aamulla, tosin ostokset saa tehtya useinkin paljon halvemmalla hiukan ennen sulkemisaikaa.


Seksiongelmia?

Jostain pinoistani loysin varmaankin iHerbista jonkin tilauksen mukana tulleen kirjasen, jonka nimi on "Natural Sex Boosters" ja kirjoittaja Ray Sahelian.

Mutta ennenkuin kommentoin sen sisaltoa, kerron, etta kerran tehdessani erasta kampanjaa (en mene yksityiskohtiin) jouduin ottamaan selvaa endokrinologisista syista jotka vaikuttavat seksuaaliseen haluttomuuteen, ja kuulin, etta se on alihoidettu ongelma, markkinoilla olevista erektiolaakkeista huolimatta.

Syyna siis saattaa olla hyvanlaatuinen kasvain aivolisakkeessa. Naita sanotaan adenoomiksi, ja ne saattavat olla n. sentin-pari halkaisijaltaan, ja ne saattavat joko erittaa hormonia (prolaktiini), tai sitten ei. Obduktiossa adenooma loytyy joka neljannelta. Ei siis kumma, etta seksuaaliongelmat ovat yleisia. Eika niita aina voi pitaa (pelkastaan) psyykkisina (tottakai jannitys/stressi jne. voivat niita myos aiheuttaa).

Adenooma saattaa loytya esimerkiksi silmalaakarin toimesta, varsinkin jos se painaa silmahermoa aiheuttaen ongelmia naolle. Toisekseen adenooma saattaa aiheuttaa esimerkiksi sentraalista kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka hairitsee kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) tuotantoa. Jos adenooma on kovin hairitseva, ja aiheuttaa esimerkiksi nakohairioita, se voidaan leikata silmakuoppien kautta. Kuulostaa hurjalta, mutta se on turvallisin reitti.

Naita adenoomia voi siis olle seka miehilla etta naisilla. Prolaktiinia erittyy normaalisti molemmilla sukupuolilla, ja sen eritys on sykayksittaista, aamuyosta voimakkaampaa. Jos aivolisakkeessa on prolaktiinia erittana adenooma, eli prolaktinooma, on eritys liiallista, ja se vaikuttaa seksuaalisiin haluihin. Tama on kuitenkin korjattavissa erailla Parkinsonin tautiin tarkoitetuilla laakkeilla, joita kutsutaan dopamiiniagonisteiksi. Nimensa mukaan ne lisaavat "mielihyvahormonin", dopamiinin tuotantoa, ja tama blokkaa prolaktiinin eritysta. Viagra ei siis ole mikaan kaikkivoipa seksuaalisten halujen parantaja, vaan pitaa loytaa seksuaalisen haluttomuuden (tai impotenssin) syy.

Kuten sanottu, tietenkin myos psyykkisilla, ymparistollisilla (esim. kulttuuri), fyysisilla ongelmilla (esim. sairaudet) ja hormonaalisilla perusteilla voidaan selittaa osa seksuaaliongelmista. Useinkin tekijoita on monta, mutta toinpa nyt tuon adenooma-asian tassa esille, koska se on suhteellisen vahan tunnettu jopa laakarienkin keskuudessa.

Tassapa tama lyhyesti, mutta mennaanpa nyt Sahelianin nakemyksiin luontaistuotteista. Kirjaan vain lyhyesti kirjassa kuvatun tehon ja annostuksen.

L-Arginiini metaboloituu elimistossa typpioksidiksi, joka laajentaa verisuonia sukupuolielimissa. Annostus 2-5 g per vuorokausi. Toimii noin tunnin kuluessa annostuksesta.

Ashwaganda vaikuttaa GABA-reseptoreihin, jotka tuottavat rentoutuksentunteen, ja asetyylikoliinireseptoreihin, joilla on tekemista muistin kanssa. Annostus 1-4 g kuivattua juurta, tai 0,5-1,5 g uutetta jossa 1,5% withanidoleja.

Catuabaa kaytetaan usein Muira Puaman (tai esim. johimbiinin, tribuluksen, tongkat alin) kanssa, eika sen vaikutusmekanismia tunneta. Kaytetaan teena tai kapseleissa 1-2 g per paiva.

DHEA eli dehydroepiandrosteroni) on hormoni, jota normaalisti tuotetaan lisamunuaisissa, ja jonka tuotanto vahenee ian myota. Sahelian ei suosittele jatkuvaan kayttoon, mutta pitaa 5 mg hyvana annostuksena.

Koliini (choline) on joskus vitamiineihinkin luettu aina, joka on keskushermoston valittajaaine asetyylikoliinin esiaste. Asetyylikoliini auttaa veren virtausta mm. genitaaleihin. Valiaikaisen kayton annoksilla 500-100 mg on todettu olevat turvallista.

Kalaoljylla  (Omega-3, EPA, DHA) on myos todettu olevan seksuaalista halua boostaava vaikutus. Syo kalaa ainakin kolme kertaa viikossa.

Gingseng on myos Sahelianin listalla. Kyse on siis nimenomaan aasialaisesta gingsengista. 500-2000 mg  puhdasta uutetta toimii, mutta vari yliannostusta, silla se voi aiheuttaa unettomuutta ja muita haittavaikutuksia.

Maca on ollut paljon esilla maailmalla viime vuosina. Kirjailija suosittelee 500 mg:n annosta juurta, mutta myontaa, etta joskus tarvitaan 2 g. Macaa ei kannata syoda jatkuvasti, vaan sita kayttaessa tulee pitaa taukoja.

Muira Puama, eli "potenssipuu" on Euroopassa suhteellisen tuntematon kasvi Brasilian Amazonilta. Sita voi kayttaa afrodisiakkina joko yksikseen, tai esimerkiksi Gingko Biloban tai Catuaban kanssa. Muira Puaman kaarnaa suositellaan nautittavaksi 250-500 mg tai sitten teena. Kirjailija oli kokeillut 2 g ja oli havainnut selvan nousun vireystilassaan.

NADH, eli nikottiniamidiadeniinidinukleotidi on suhteellisen kallis ja uusi tulokas markkinoilla. Se vaikuttaa dopamiinin synteesiin.

Pregnenoloni on aine, jota ei suositella DHEA:n kanssa (ala myoskaan kayta alkoholin kanssa, suom. huom.!!!). Kaytto 5-50 mg per paiva.

Tongkat Ali on Kaukoidassa tunnettu puu (Indonesiassa Pasak Bumi), jonka jokaista osaa kaytetaan laakinnallisiin tarkoituksiin. Juuren uskotaan olevan afrodisiakkia (puun nimi on suoraan kaannettyna "Alin keppi"). Sita myydaan 300-700 mg:n kapseleina, tais istten esim. sekoitettuna virvoitusjuomiin. Yliannostus voi aiheuttaa unettomuutta. Pitkaaikaisesta kaytosta ei ole turvallisuusdataa.

Tribulus on tuote, jota taallakin nakee urheilulisaravinnehyllyissa. Esim. Turkissa sita on kaytetty koliikkivaivoihin, korkeaan kolesteroliin ja korkeaan verenpaineeseen. Muualla maailmassa sita on kaytetty lukuisiin eri vaivoihin, ja se kasvaakin lahes ympari maailmaa. Sahelianin mukaan se toimii afrodisiakkina, ja 2-3 g:n annos per paiva on kohtuullinen.

Johimbiini on toinen kasviperainen aine, jolla on tutkitusti tehoa. Johimbiini on farmaseuttinen laakeaine, erotuksena johimbesta, joka on puun kuorta. Johimbea saa kasikauppatavarana 100-1000 mg per kapseli, kun taas johimbiini on monissa maissa reseptilaake (tai kiellettyjen listalla). Kokeile aloittamalla pienella annoksella ja sitten nostamalla sita kunnes saadaan toivottu vaikutus. Huomaa, etta johimbiinin kaytamiselle on paljon kontraindikaatioita!

Tassa siis oli pieni otos kirjan sisallosta. Kirjan voi hankkia ilmaiseksi (tai edullisesti) iHerbista.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Rasismista

En ole ainoa, joka on tana viikonloppuna ollut jarkyttynyt Norjassa tapahtuneesta pommi-iskusta ja sita seuranneesta veriloylysta sosiaalidemokraattien nuorten leirilla. Aarioikeistolainen ajattelu ja rasismi on nostanut viime vuosina paataan aika rajusti, ja se on todella huolestuttavaa.

Siirtolaisia vihataan ja heidan ajatellaan vievan kantavaestolta tyopaikat, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Esimerkiksi Briteissa tama tendenssi on nahty jo ajat sitten, kantavaestolle eivat kaikki tyopaikat kelpaa, ja niinpa siella on tyypillisesti hyljeksytyista toista tullut siirtolaisten "kultakaivoksia". Sama alkaa olla Pohjoismaissa, meillakin esimerkiksi firman siivoojat alkavat olla suurimmaksi osaksi venalaisia tai thaimaalaisia. Ei kaikkia siirtolaisia saa leimata paremman sosiaaliturvan perassa juokseviksi loisiksi.

Asken tuli TV:sta todella miltei sanattomaksi vetava dokumentti neljatoistavuotiaista amerikkaialskaksosista, Lynx ja Lamb Gaedesta, joiden aiti tuputtaa lapsilleen rasistista nakokantaansa ja toimii myos amerikkalaisen white power - liikkeen nokkahahmona. Suorastaan poyristyttavaa.

Vakivalta ei vahene vakivallalla, vaan koulutuksella (ja tietty kasvatuksella). Uskon, etta keskimaarin koulutetummat ihmiset ovat suvaitsevaisempia jo siksikin, etta tieto auttaa ihmista nakemaan asiat vahemman mustavalkoisesti.

Toisten vahingoittaminen ei ole ratkaisu mihinkaan, ja kielii lahinna mielestani psyykkisista ongelmista. Taman Norjan tappajan vanhemmat olivat lehtien mukaan hammastyneita siita, kuinka heidan poikansa voi tehda jotain tallaista. Kielii siitakin, miten irrallaan toisistaan nykyaan perheenjasenet kasvavat. Ehka ennenvanhaan tiiviimmissa perheyhteisoissa tendenssi tallaisiin tekoihin olisi huomattu aiemmin ja pystytty ehka jopa estamaan.

EDIT: Koskapa tallaiset Norjan tappajan kaltaiset ihmiset ovat ilmeisimmin psykopaatteja, jotka haluavat keinolla milla hyvansa nimensa jaavan ikuisuuteen, olisiko parempi tallaisille tehda niin, etta heita kohdellaan "vanki no. x:na" siita paivasta lahtien, kun heidat tuomitaan tai he tunnustavat. Tavallaan siis riistettaisiin heilta nimi. Tietenkin taman pitaisi olla ennustettavissa rikoksentekijoille, muuten se ei olisi oikeudenmukaista. Talla tavoin mm. saman nimen haltijat eivat karsisia heidan teoistaan. Eivatka ehka myoskaan vanhemmat, silla niitakin tarinoita on, jolloin omaiset ovat joutuneet vainon kohteeksi ja olleet pakotetut muuttamaan nimeaan ja muuttamaan pois kotiseudultaan.

Entisajan Egyptissakin "vaarintekijoiden" nimet ja kuvat tuhottiin. No, tama oli vain mieleenjohtuma.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Testissa ihohuokosia pienentavat voiteet

Kuten aiemmin sanottu, nain ikaantyessa rypyt naamassa eivat ole ainoa huolenaihe. Myoskin tuntuu silta, etta huokoset suorastaan pistavat silmaan. Olen tassa testaillut erilaisia tuotteita kyseiseen ongelmaan, ja tassa hiukan raporttia. Enka aio lassyttaa mitaan "kivannakoisista pulloista", se on ihan sama, milta se pakkaus nayttaa, jos se on vaan kaytannollinen. Tama ihan vaan siksi, etta noiden ns. "akkainlehtien" testeissa on minusta liikaa siita, miten pullo sattuu sopimaan kylpparin sisustukseen. Eli pysyn siis asiassa :)


Tassa ensin kaksi todella hyvaa tuotetta (muuten nama eivat ole missaan jarjestyksessa).

Alimpana Dermaglow'n Radiance Rx Anti-Aging Mineral Brightening Treatment. Kyseessa on siis ihanan ohut mineraalipuuteri, joka on putkilossa, jonka paassa on harja. Ideana on laittaa tata meikin paalle (tai mikseipa meikin asemestakin), ja se kummasti piristaa ilmetta ja siloittaa ihoa! Voisi jopa sanoa, etta nukkumattoman yon jalkeisen aamun pelastus! KICKS myy Dermaglow'ta Suomessa, mutta havyttomin hinnoin. Omani olen hankkinut ulkomailta, tai sitten suoraan Kanadasta www.eSkincarestore.ca , jossa se on n. 24 euroa, kun KICKS taas nyhtaisee siita yli 80 e. Mainittakoon, etta ostin hiukan tata jopa varastoon, silla valmistus on lopetettu, mutta ainakin tuo mainitsemani postimyyntifirma sita viela myy, alennuksella.

Ylempi tuubi (nakyy hiukan huonosti, ja kuvaaja on tumpelo) on Calvin Kleinin Pure White primer, joka toimii meikin alla erittain hyvin. Vinkki, jos sinulla on jostain hutiostoksena jaanyt liian tummaa tai punertavaa meikkivoidetta, hanki tata ja se nayttaakin naamassasi erinomaisen hyvalta ja tasaiselta. Jattaa aika kuivan pinnan, joten iho ei ala kiiltelemaan helposti.


Vasemmalta oikealle:

Borghese Equilibrio Equalizing Restorative. Mielestani ei niinkaan pienentanyt huokosia, ehka enemmankin on sekaihoa tasapainottava ja esimerkiksi yolla kaytettava voide. Talvipakkasilla ehka myos meikin alle.

Clinique Pore Minimizer Instant Perfector: Setin ainoa varillinen paivavoide, jota voi kayttaa sellaisenaan kesameikkina. Hiukan mielestani oljyinen koostumus, joka alkaa helposti kiillella omalla sekaihollani, ellei tupsuta puuteria paalle. Muuten toimii kylla ja huokoset pienenivat. Vari saattaa olla aika tumma, jos on erittain vaalea iho.

L'Oreal Skin Genesis Pore Minimizer Serum: Menee ihan karkikastiin, eika hintakaan paata huimaa. Tuntuu, etta tehoaa hyvin, ja piti huokosen pienina kauan. Kaytin myos yovoiteen alla. Tykkasin kovasti!

Helena Rubinstein Pore Genius: Varmaan noita vanhimpia markkinoilla olevia ihohuokosia pienentavia voiteita. Toimii, mutta esimerkiksi edelliseen verrattuna painii ihan eri hintaluokassa. Molemmat ovat tosin aika samantapaisia, kevyita ja geelimaisia voiteita.


Vimmeisena sitten hiukan erikoisempi tuote, eli Dr. Brandt Flaws No More Skin Perfector, joka on ihan kuin puuterirasiassa olevaa paksua tahnaa, jota topotellaan vaahtomuovivipalla iholle ohut kerros. Vaatii hiukan opettelua, mutta tulos on loistava ilman mitaan varipigmentteja. Kokeilin myos meikin paalle, ja onnistuu sitenkin oikein hyvin.

Tuotteet on hankittu Dermaglow'ta ja Helena Rubinsteinia lukuunottamatta (Rubinstein on ostettu Stockmannilta) www.strawberrynet.com 'sta.

Summa summarum: L'Oreal, Dermaglow ja CK jaavat kayttoon. Dr. Brandt on hyva, mutta hiukan tyolas, kaytan ehka juhlatilaisuuksissa, muuten nuo muut menevat arkikaytossa.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Hankintoja (mm. eBaysta)

Olen suureksi harmikseni loytanyt eBayn, jossa on kotimaisista vastineistaan poiketen kamaa varsin monipuolisesti. Ostin mm. 16 taalalla ihanan silkkisen Ralph Laurenin huivin, jossa on mustalla pohjalla kullansavyisia ja ruskeita paiskey-kuvioita ja ruusuja. Sopii mustan talvitakkini kanssa. Sain myos haaviini Kenzon harmaa-lilasavyisen silkkihuivin (noin 60 taalaa), joka mennee sitten molempien lilansavyisten talvi/valikausitakkieni kanssa. Tassa tuo Ralph Laurenin huivi (joka tosin nayttaa tassa kuvassa tummemmalta kuin onkaan):


Tassa taas sitten se Kenzon huivi:


Sopii hyvin UK:sta Marks & Sparksilta ostetun Per Unan takin kanssa. Minulla on myos tummanvioletti samettitakki, jonka kanssa tama menee myos hyvin:


Puolivahingossa jai kateen myos kolmen euron pashmina riikinkukkokuviolla. Aitini taitaa saada taman syntymapaivalahjaksi. Siihen on hyva kaariytya koleina syysiltoina terassilla. Kauniit varit siina on; toinen puoli tummanpunainen, toinen turkoosi.



Ostin myos kivan Laurel Burchin kanvaasisen kesakassin. Voi kayttaa vaikka uintivehkeitten laukkuna. Hinta oli noin 24 taalaa, eli minusta hiukan kallis, mutta onhan se sellainen, joita ei kavele vastaan yhtenaan kadulla. Sitapaitsi olen aina tykannyt Laurel Burchin asusteista. Tassa kuva:


Laukun taustalla on muuten eilen illalla suorittamani "palikkatesti", eli palikoista koyden avulla koottu parveketuoli. Todellinen mukava laiskanlinna. Ostin kaksi sellaista silakkamarkkinoilta syksylla, ja nyt sain toisen niista koottua. Aikamoinen homma sekin, mutta nyt sitten seuraavaksi kunnostan tuon parvekkeen, kunhan saan taas tarmonpuuskan.

Olinpa eilen sitten muutenkin shoppailemassa, ja paras tahanastisista "sijoituksistani" lienee sahkoinen karpaslatka. Ei taalla kaupungin keskustassa niin hirvean paljoa otokat tunge sisaan, mutta jotain siivekkaita sentaan, mm. hyttysia on kiusana.  Hiukan kuin tenniksenpeluuta on tuolla varkilla karpasia laimia, ehkapa siina saa myos liikuntaa, jos oikein tosissaan homman ottaa... Ei ainakaan tarvitse investoida Wii'hin ja peleihin. Yolla se oli minun yopoydallani, ja kun korvanjuuressa alkoi epamiellyttava inina, tempaisin latkan kateeni ja huitaisin silla muutamaan otteeseen sokkona. Nakyi vain valahdys pimeydessa, ja hyttysesta paastiin eroon vienon palaneenkaryn saattelemana. Tassa kuva "latkamailasta":


Eika maksanut paljoa, vain noin 2,60 euroa paristoineen.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Autonomistajan iloja

Noniin, viime perjantaina auton huolto, 400 euroa, ja tanaan katsastus 63 euroa. Kuukauden paasta ajoneuvovero, joka taitaa olla hiukan paalle 120 euroa. Tyyrista lystia, varsinkin kun en ajele silla kuin about 4000 km per vuosi, ja menovesikin maksaa. Ennen vaihdoin auton n. joka kolmas vuosi, ennen ensimmaista katsastusta, mutta nyt ajattelin, etta hullun touhuahan se on. Silla rahalla ajelisi jo taksilla aikalailla monta kilometria.

Sitten naissa uusissa autoissa on kaikenlaista kivaa pikkukremppaa. Siis sellaista, jota ei nykyaan osaa korjata muuta kuin merkkiliikkeen porukka laittamalla autoon tietokoneen kaapelit kiinni ja sen valityksella kyselemalla, etta missa vika.

Tosin en voi vaittaa, etta tassa autossa olisi paljon vikoja ollut. Mita nyt viime talvena pyyhkijoidensulat vaan sanoivat yhteistyosopimuksen irti muutamaan otteeseen, mutta samalla asialla nakyi olevan valittajia markkiliikkeessa kosolti muitakin kuin mina. Pienella saadolla nekin tulivat kuntoon  - tosin viime syksyna niihin vaihdettiin moottori. Sen lisaksi on ollut yksi sahkovika, joka lukitsi pysyvasti apukuskinpuolisen oven.

Huollossa olivat nakojaan pesseet koko auton ja siivonneet sisaltakin. Ihan hyva, koska lepyttaa minua hiukan, koska se tuulilasinpyyhkijoiden kanssa siella tramppaaminen kylla kiukutti jonkin verran, ja sanoinkin sen suoraan.

Mutta ehka tama auto, Meksikossa on on tortillanpurijoiden kokoama, ei oikein vaan tykkaa talvista ja kenkutteli noitten lasinpyyhkijoiden kanssa silla tavalla.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Ei saa!

Tanaan oli iltapaivalehden nettisivuilla pieni artikkeli otsikolla: "Poliisi kaskee: Kuoleta kadonneet luottokortit heti!".

Aivan, kukapa tuota ei hoksaisi tehda, jos kortti on kadonnut. Tosiasiassa minua jai riepomaan tuo sana "kaskea".  Lapsuudenmaisemissani Etela-Pohjanmaalla kaskea sanaa kaytetaan synonyymina kutsumiselle. Kun kutsutaan kylaan niin kasketaan kylaan. Ei siina mitaan, kaikki sen siella ymmartavat.

Tassa poliisin kaskyssa olisi kylla tyylikkaammin voinut kayttaa sanaa muistuttaa.


Kuvassa varoituskyltti Etela-Afrikassa Jordanin viinitilalla. Niin, mina kuljin varmuuden vuoksi kavellen silmat kiinni maassa auton edella, kun kokemuksesta tiedan, ettei niita kameleontteja helposti nae. Sitapaitsi Etela-Afrikassa ne ovat suhteellisen pienia verrattuna Kaukoidan vastaaviin.

Muutenkin on todella arsyttavaa kun katsoo Suomessa useimpia kieltomerkkeja siella sun taalla. Esimerkkina vaikka "Pysakointi kielletty" -merkki. Varmaan merkilla olisi enemman tehoa, jos kauniisti siihen myos laitettaisiin syy, kuten "Pihan autopaikat ovat maksullisia ja varattuja" tai "tassa on pelastustie, jota ei saa tukkia".


Kuva viimesyksyiselta Saharan-trekkingilta. Kamelit ovat onneksi niin isoja, etta ne huomaa, mutta tietty se ajokulttuuri on siella aika paatonta....

Taidan olla hiukan niinkuin Nuuskamuikkunen, joka inhoaa kieltotauluja.

Jokatapauksessa olen aivan varma, etta perusteltu kielto menee aina paremmin perille kuin sellainen, jonka perustetta voi vain arvailla. Tietty jokaisella kiellolla on perusteensa, mutta silti olisi jarkevampaa perustella ne.

Jos suoraan kuitenkin sanotaan, minulle ei aina tehty niin lapsena, ja silla oli tietyt ikavat seurauksensa. Esimerkkina se, etta minua kiellettiin laittamasta kieltani taloa ymparoivaan rauta-aitaan, ja mitas mina sitten heti meninkaan tekemaan? No kokeilemaan, tottakai! Siihen aitaan sitten tarttui nahkaa hiukan muualtakin kuin vain kielesta.

Alla kuva, jonka olen napannut Monte Carlon trooppisesta puistosta, siita joka on Casinoa vastapaata.

Tiistai ja kokkausta

Olin eilen ensin koissun kanssa pizzalla palkaksi stressaavasta elainlaakarireissusta, molemmille. Sitten soitti entinen, elakkeellaoleva tyokaverini, ja taas tuli eksyttya iltaa viettamaan samaan paikkaan, koira tietty innolla mukana. Nyt koissu on isantansa kanssa.

Naapurini, jolla on kova miehenhaku menossa, oli lainannut joltain ystavaltaan koiran, jonka kanssa voisi lahtea baariin "iskemaan miehia", ja han soittikin asken, koska on pieni ongelma, koska koira ei halua lahtea ulos. Ei vaikka kuinka maanittelisi. Noh, mina en voi asialle mitaan. Ajattelin vaan, etta nyt se siis selvisi, minkatakia han aina suosiolla ehdottaa, etta otan oman koirani mukaan kun lahdemme ulos drinksuille. Hehheh. Tyylinsa kyllakin, ja se on kylla totta, etta moni ihminen pysahtyy rupattelemaan kun on koiran kanssa matkassa.

Kavin kauppahallissa ja laitoin itselleni lounaaksi taytettyja portobelloherkkusienia. Lakki uunipannulle, paalle siivu Aurajuustoa ja koko homma kaarittiin lamminsavupekoniin. Ovat sitten hyvia, ja valmistuvat vajaassa 200C uunissa nopsaan.


Jalkiruoaksi soin kaksi havyttoman kallista ja pienta rovetta jattilaisvadelmia. Olivat hollantilaisia, mutta aika hyvia kuitenkin. Seurana talla annoksella oli tilkka kermaa.


Olivat kylla valtavan kokoisia, tuossa taustalla on iso ruokalusikka, jossa on yksi marja, siita saa hiukan kasitysta koosta.

Posti toi tanaan iHerbin paketin, jossa on kaksi purkkia aitoa Ceyloninkanelia. Sita en ole etsimisesta huolimatta Suomesta koskaan loytanyt, mutta olen joskus sita tuonut Sri Lankasta. Erona yleisesti myytavalle cassiakanelille on varisavy, tuoksu, huomattavasti kallimpi hinta ja se, ettei aitokaneli, siis Ceyloninkaneli ei sisalla myrkyllista kumariinia, jota siis on ns. tavallisessa kanelissa. Ajattelin vahan leipoa piimakakun, tai karppikorvapuusteja siita.

Samassa paketissa oli myos pieni pullo kallista nerolioljya (appelsiininpuun lehdista valmistettu eteerinen oljy), jolla hemmottelen itseani viela tanaan. Ihana tuoksu.


Nain ensialkuun leivoinkin piimakakun ohjeella muffinsseja.

Tassa resepti:

Low carb -piimakakku

2 dl piimaa (minulla oli omatekoista, tilamaitoon tehtya kefiiria)
75 g voita sulatettuna
1 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl pomeranssinkuorta
1 muna
rippunen maustepippuria
steviaa maun mukaan (laitoin hiukan myos vaniljasteviaa)
3,5 dl sekoitusta, jossa suurin osa mantelijauhetta, hiukan pellavansiemenjauhoja ja gluteenia

Nama vaan sitten sekaisin ja paisto 175C n. 20 minuuttia (muffinsseille, 6:n muffinssin silikoninen Lekuen vuoka). Kakku paistetaan voidellussa ja mantelijauhotetussa vuoassa. Naista tuli kylla havyttoman hyvia, ja epailenpa, ettei niista yksikaan nae huomista paivaa vaan menevat jo tanaan teen kanssa.


Ovat tassa salamalla otetussa kuvassa hiukan kalvakan nakoisia, ei siis ihme, etta lehtien ruokakuvat joudutaan tuunaamaan spraymaalein ym.

Itse asiassa nuo iHerbin pellavansiemenjauhot sopivat tahan ohjeeseen enemman kuin hyvin, ja taidankin seuraavalla kerralla hiukan lisata niiden maaraa.

Tassa viela kakkuvuoassa paistettu versio:


Suklaasta lisaa

Tama on taas entisista kirjauksistani toisella foorumilla:
Kiisteltyä on, mikä on Euroopan alkuperäinen suklaamaa, ja Belgia  
väittää olevansa se Sveitsin asemesta. Eroavaisuuksia näillä mailla  
on suklaan tummuuden suhteen (tätä ei tarvinne selittää :-).

Olimme kerran "opiskelemassa" sulkaakonvehtien tekoa Brysselissa, ja tilaisuudessa tuli esille muutama minulle uusi asia (konvehtien tekotavan lisäksi):

- suklaata voi pakastaa, ja se on suotavaakin ellei sitä heti syö.  
Sulatuksen pitää tapahtua hitaasti ja huoneenlämmössä

- kun suklaaseen tulee vaalea pinta, se on todennäköisesti säilytetty  
liian lämpimässä joten sokeri tulee läpi. Suklaa on kuitenkin tällöin  
ihan syömäkelpoista.

- kaakaovoin käyttö: Kuulin, että monet suklaatehtaat (esim. Cadbury)  
eivät tee suklaataan 100%:seen kaakaovoihin (voiko sitä edes  
kutsuakaan tällöin suklaaksi), joten esim. pakastus ei käy tällöin  
päinsä

Huonoja uutisia

Minulla on koissu. Tarkemmin sanottuna kohta 17-vuotias horokorva, yhteishuoltajuudessa exani kanssa. Han on kotoisin Kuwaitista, ja nayttaa talta:

...eli varsin iloinen pikkukoiru!

Muuten han on ollut terve, mutta pari vuotta sitten hanet leikattiin kohtutulehduksen takia, ja nyt loytyi kaksi nisakasvainta. Ihmettelen sikali, koska toinen "lumppu" oli kohdunpoistoleikkauksen haavan paassa, ja alunperin vitsailimme, etta "vetoketjun paa" oli jaanyt sinne.

Nyt se, ja toinen, pienempi nisan vieressa oleva kasvain on leikattava. Hieno homma on, etta ilmeisestikin keuhkot ovat puhtaat, eli siella nakyi vain "tavanomaista vanhojen koirien kalkkeumaa".

Siis taman tiedon valossa ei etapesakkeita. ne kasvaimet kun voivat olla joko benigneja tai maligneja. Netista tietty loytyi kasapain kauhujuttuja, ja siksi en minakaan pysty edes nukkumaan tanayona. Koissuparka on myos hammentynyt, ja tuli askenkin minua hakemaan sankyyn, mutta sitten meni sinne maanittelujen jalkeen.

Leikkaus on 29. paiva. Ahdistaa jo etukateen, vaikka koiruus onkin muuten ollut terve, mutta, mutta.... :(

maanantai 18. heinäkuuta 2011

New Orleans

Loysin vanhan kirjoitukseni yhden New Orleansin reissun jalkeen, ja pelastan sen tahan ettei se tykkanaan haviaisi bittiavaruuteen.

Se oli sinansa hauska reissu ennen hurrikaani Katrinaa. Olin siella Amrican Psychiatrists' Associationin vuosikokouksessa, ja kun aikaa jai yksi ylimaarainen paiva ennen kotiinlahtoa, kavimme parin kollegan kanssa paivan reissulla bayoulla katsomassa alligaattoreita, ja samalla reissulla vierailimme eraalla Tuulen viemaa - tyyppisella plantaasilla. Valitettavasti en loyda mistaan valokuvia.

Se bayoureissu oli kylla hassu. Meita oli pikkubussilastillinen porukkaa, me kolme suomalaista ja sitten muut lepattavissa trikooshortseissa, lenkkareissa, T-paidoissa ja vyolaukuissa esiintyvia kovaaanisia amerikkalaisia. Naisilla oli hampputukka, ja siella takapenkissa me kolme seurailimme naiden kovaaanista kommentointia matkalla. Lienee tarpeetonta sanoa, etta kaikki olivat aika muhkean kokoisia, joten minakin tunsin itseni ihan keijukaiseksi.

Niin ja sitten se huvittavin homma: Olen aina kuvitellut, etta se on vaan hupijuttu etta amerikkalaiset syottavat vaahtokarkkeja alligaattoreille, mutta kaikilla nakyi olevan vaahtokarppipussi mukana ja niita sitten innolla heiteltiin veneesta noilla isokitaisille pedoille. Hahhahhaa!

Viela toinen hauska yhteensattuma tapahtui ollessamme New Orleansin kuuluisassa Cafe du Mondessa silla pakollisella "munkkikahvilla": Olin juuri ajatellut vanhaa ystavaani Harria, kun sain tekstarin, etta terveisia Bourbon Streetilta. Harri oli siis sattumalta samassa kaupungissa kuin mina! Eika han tiennyt etukateen, etta mina olin siella! Han oli itse asiassa ollut pari kuukautta toissa laheisessa Pascagoulassa (heh, mika nimi), ja nyt siis viettamassa viikonloppua New Orleansissa. Han on laivanrakennusinsinoori, ja oli ollut telakka-alueella toissa, ja manaili sita, etta alligaattoreitten takia siella piti kulkea pistoolin kanssa. Mua ei varmaan sellaiseen paikkaan olisi saanut.

************************************

Kovin tuntuvat olevan ruokaorientoitunutta porukkaa sielläpäin. Ainakaan en
ole eläessäni nähnyt lihavampia ihmisiä, ja kun asiasta paikallisten kanssa
tuli juttua, joku muistikin heti kertoa, että 1997 tehtiin tutkimusta
amerikkalaisten syömätavoista ja tukimuksessa todettiin yllämainittu
kaupunki "maan lihavimmaksi". Tämä minulle ylpeillen kerrottiin... Eipä
ihme. Tuntui, että likipitäen ruoka kuin ruoka uppopaistetaan rasvassa ja
tarjoillaan raskaitten kastikkeiden kanssa. Siellä vietetty aika sai todella
kaipaamaan salaatinlehtiä ja närästyslääkkeitä. Uhhuh.

Vaan asiaan. Cajun ja kreolikeittiö ovat kaksi alueen klassikkoa. Siinä
missä Cajun-keittiön maahantoivat Nova Scotiasta 1600 ja 1700-luvuilla
karkoitetut ranskalaiset talonpojat, acadialaiset, kehittyi taas
kreolilaiskeittiö espanjalaisten (Louisianahan oli ennen Espanjan vallan
alla) ja ranskalaisten urbaanien ihmisten vaikutuksessa. Nykyään nämä
keittiöt ovat niin lähellä toisiaan, että niitä on oikeastaan vaikea erottaa
toisistaan. Acadialaisten ruoka oli alunperin ranskalaista, mutta adaptoitui
muuttojen myötä paikallisiin raaka-aineisiin.

Molempien keittiöiden raaka-aineet ovat kotoisin peltojen lisäksi lähinnä
Louisianan alueen valtavilta rämeiltä ja sen bayou'ilta (bayou on jokimainen
uoma keskellä rämettä). Mm. Atchafalaya Basin -rämeeltä nostetaan
edelleenkin valtavat määrät rapuja, pyydystetään alligaattoreita ja riistaa.

Listasin tähän hiukan paikallista ruokasanastoa selityksineen:

Andouille: Maustettu Cajun-porsaanmakkara

Bananas Foster: Jälkiruokabanaaneja jotka on ensin kypsennetty pehmeiksi
banaanilikööristä, ruskeasta sokerista, kanelista ja voista keitetyssä
liemessä, sitten liekitetty rommilla. Tarjoillaan vaniljajäätelön kanssa.
Nannaa...

Beignet: New Orleansin French Marketin (tai pitäisikö sanoa Ranskalaisen
Torin) iso neliömäinen munkki, jonka päälle on ripoteltu runsas kerros
tomusokeria. Taattu närästys kun näitä nauttii Café du Mondessa French
Marketilla sikäläisen "kahvin" kanssa...

Blackened Fish: Kalaa, joka fileenä kastetaan sulaan (kirkastettuun) voihin
(tavallinenkin käy) ja sitten mausteseokseen (purkin kyljen tutkiminen
kertoi mausteseoksen sisältävän suolaa, paprikaa, cayennepippuria,
sipulipulveria, mustapippuria, timjamia, valkosipulia ja "other spices"
(???! ehkä hiukan mm. kuminaa mausta päätellen?)  ja paistetaan pannulla
muutaman minuutin molemmin puolin. "Blackened" nimitys tuli kai siitä, että
tämä ruoka valmistettiin ennen ulkotulilla savuavalla pannulla, joten kala
ilmeisestikin mustui. Harvinaisen kevyt ruokalaji täällä "deep-fried" -ruoan
luvatussa maassa.

Chickory: Porkkanannäköinen juuri joka kuivattuna ja paahdettuna antaa maun
sille laihalle tiskivedelle, jota sikäläiset kahviksi kutsuvat
(italialaisen kahvin ystävänä voin vaan sanoa että YÄK!)

Creole Trinity Sauce: Vihreää paprikaa, sipulia ja selleriä jotka
muodostavat pohjan monille kreoliruoille kastikkeista jambalayaan. Nimestään
huolimatta tämä siis ei ole kastike itsessään vaikka sen niminen kastikekin
ravintoloiden listoilla tunnetaan..

Dirty Rice: Riisipata joka todellakin näyttää likaiselta syystä, että riisi
on keitetty mausteiden ja useimmiten kanan teurasjätteistä (esim. maksat,
kaulat, sydämet jne.) kinkun ja  makkaran kanssa. Kamalasta ulkonäöstään
huolimatta herkullista.

Étouffée: Cajun-muhennos,  -useimmiten sisältäen rapuja - tarjoiltuna riisin
kanssa.

Filé: Suurustusaine joka on tehty jauhetuista sassafraasin lehdistä.

Gumbo: Paksu, mausteinen keiton ja padan välimuoto joka tarjotaan riisin
kera ja joka yleensä sisältää rapua, katkarapuja, joskus ostereita ja okraa
roux-pohjassa tai suurustettuna filé-jauheella tai okralla.

Hurricane: Paikallinen drinkki joka on tehty rommista ja passionhedelmästä.

Hush puppies: Tämä ei ole tarkoitettu koiranpentujen poishätistelyyn, vaan
kyse on uppopaistetuista maissipalloista, joita useimmiten tarjotaan
kalaruoan kanssa.

Jambalaya: Riisipitoinen pataruoka, jossa on yleensä kinkkua, makkaraa,
katkarapuja, mausteita, tomaattia, kanaa ja "Creole Trinity´n"-aineksia.

Lagniappe: Jos esim. tilaat Café du Mondessa 12 beignet´tä, niin saat
todennäköisesti pienen ilmaisen extran eli kolmannentoista....tämä on siis
yleisestiottaen ns. "bonus" oli sitten kyse mistä hyvänsä.

Muffaletta: Mammuttimainen leipäpylpyrä joka halkaistaan ja paahdetaan ja
täytetään esim. erilaisilla juustoilla, kasvispikkelsillä (oliivisalaatti),
italialaisella makkaralla ym. Tuhtiin nälkään....itse olin haljeta jo
puolikkaasta, vaikka kaamea nälkä olikin.

Pain perdu: Kirjaimellisesti "Eksynyt leipä". Kyse on ranskalaisesta
paahtoleivästä erilaisilla päällysteillä.

Po´Boy: Hiukan sama kuin yleensä amerikkalaisten "Submarine". Täytettyä
patonkia siis...."Legend holds that the Po´Boy, a succulent, mouthwatering
working man´s food, was also sold on the streets late at night for revelers
who had over indulged with drink and jazz".

Pralines: Ruskeasta sokerista ja pekaanipähkinöistä tehty makeinen. Näitä on
"original" ja "creamy" -tyyppisiä.

Tasso: Voimakkaasti maustettu ja savustettu Cajun-kinkku.

Tapenadea!

Ohjehan on kotoisin aurinkoisesta Provencesta. Tavallisimmin ranskalaiset
lisäävät siihen myös anjovista, mutta omasta mielestäni tämä
pinjansiemenversio on parempi.

Aineet:
- Mustia oliiveja (osan voi korvata vihreilläkin, mutta suurimman osan on
oltava mustia) -jotkut ranskalaiset kelpuuttavat vain mustat
Nicoise-oliivit, itse laitan mitä milloinkin  -viimeksi Kalamata-oliiveja
- Valkosipulinkynsiä maun mukaan
- Pinjansiemeniä morttelissa hienonnettuna
- Ripaus pippurirouhetta (itse käytän seosta, jossa viher- musta- ja
rosépippuria)
- Hyvää kylmäpuristettua oliiviöljyä

Ainekset hakataan veitsellä nuppineulaa piendemmiksi paloiksi, seos
notkistetaan öljyllä, tarkistetaan maku ja tarjoillaan  tuoreen patongin
kanssa! Karppaajat tietty voivat vaikka kuorruttaa uunikalansa talla, tai kayttaa low carb -leipaa.

Tuosta mustien oliivien ja pinjansiementen suhteesta sanoisin, että se on
hiukan maun mukaan. Itse laitan oliivipurkillista kohti  ehkä vajaan puoli
ruokalusikallista pinjansiemeniä (mitattuna ennen niiden rouhimista).

Jotkut tekevät tapenaden myllyttämällä kaikki ainekset tehosekoittimessa
hienoksi massaksi (tämmöisenä sitä saa esim. Stockalta valmiina purkissa),
mutta minun mielestäni pieni hakkelus (ts. partikkelit ovat noin
nuppineulanpään kokoisia) on parempi. Valkosipulinkynsien lukumäärästä
voisin sanoa, että itse laitan vähintään kaksi kynttä per purkillinen
oliiveja (nämäkin siis pilkottuna, ei murskattuna). Joskus valkosipuli
saattaa olla hiukan karvaan makuista, jolloin tapenadeen kannattaa lisätä
ihan rahtunen (tummaa) sokeria, pehmentää makua.

Jos reseptiä haluaa varioida, voi osan oliiveista korvata aurinkokuivatuilla
Tomaateilla.
Olen joskus tata tehnyt kauniisiin purkkeihin pakattuna tuliaisiksi tai joululahjoiksi, ja hyvin on kelvannut. Vaatii tietty hiukan vaivannakoa (se ainesten pilppuaminen!), mutta tulos on maultaan sen vaartti.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Koruja

Valilla taas vahan hompemmasta aiheesta, eli koruista. Sain paahani kuvata muutamia korujani.

Tassa yksi tuoreimmista hankinnoistani. Thomas Sabon hopeaketju, johon hankin pikkuhiljaa eri lentokentilta noita killuttimia. Aika kallista lystia, mutta niihin killuttimiin tulee "himo", ja niita saa tietty vaihdeltuakin, koska ne ovat klipsikiinnikkeella.


Sitten tassa on hiukan vanhempia korujani. Joskus aviomiesvainaalta saatu kultainen, kasinkaiverrettu rannerengas, ja muistaakseni rippilahjaksi kinutut kultaiset pisarakorvikset (joita isavainaani inhosi sydamestaan, koska ne olivat "mustalaisten koruja").


Tassa sitten Libanonista joskus hankittu kultainen kaulakaaty, ja kreolikorvikset, jotka ovat kelta- ja punakultaa (varit nakyvat vahan huonosti kuvassa).


Sitten muutama lempikoruni, joita kuitenkin harvakseltaan kaytan. Brasiliasta ostettu hopeinen, monen erivarisen jalokiven muodostama sateenkaari, jonka sanotaan kuvastavan Iguazun putouksilla nahtavaa sateenkaarta. Pinkkikiviset kultaiset korvikset olivat rippilahja, ja kultaiset lehdykkakorvikset, joissa on kummassakin yksi lehti safiirista ja toinen rubiinista, olen hankkinut Libanonista.


Sitten viela oma nimeni kultaan kirjoitettuna, hankittu Jerusalemista.


Kaiken ei tietty tarvitse olla jalokivia tai jalometalleja. Tassa Munchenin lentokentalta viime talvena ostamani halpa, mutta hauska kasirengas.


Ja sitten viela yksi lempikoruistani, Kenzon lehtia nahkanauhassa (hopeaa).


Sitten minulla on kokoelma topaaseja, sinisia. Tassa nayte, kaulakoru ja korvikset.


Helmista pidan, ja minulla onkin todella kallis helminauha, jonka sain joskus kauan sitten avisvainaaltani.  Halvempia helmikoruja on paljonkin, tassa eras loyto British Airwaysin lennolta Genevesta Lontooseen pari vuotta sitten. Yksi suosikkikoruistani.


Joo, ma en ole mikaan valokuvaaja, enka jaksa paljoa miettia valaistusta jne., mutta eikohan naista saa jotain kasitysta.