Keskiviikkoa!

Niin sekin reissu sitten oli ja meni ja eilen piti palata takaisin Maastrichtin kautta, mutta jäin suustani kiinni rautatieaseman lipunmyyjämadamen kanssa ja seuraavaa junaa olisi pitänyt odottaa kauemmin kuin Aacheniin päin menevää ICE-junaa. Pääseehän tuolla Maastrichtissa käymään koska tahansa, jos haluaa. Bussit kulkevat täältä Aachenista joka 20 minuutti.

Tämä aseman täti innostui kun huomasi minun olevan Suomesta (ICE:n paikkalippua varten ojensin hänelle passini, josta sai nimen kopsattua). Siinä sitten käytiin läpi hiusteni väri, ilmasto Suomessa ja kaikenlaista muuta. Mahtoi selän takana jonottava porukka kiehua (öh...). Minusta oli kyllä ihan mukava juttuhetki. Ei kukaan kyllä tullut huomauttelemaan jonon jumituksesta.

Istuin eilen tovin Liègen Paavalin katedraalin (La Cathédrale Saint-Paul De Liège) aukiolla brasseriessa syömässä ulkona Gruyère-juustolla gratinoitua lettua, jonka täytteenä oli aimo annos pinaattia. Olisin halunnut simpukoita, kun kerran Belgiassa olin (ja kuukauden nimessä on R-kirjain - vanhanajan sanontahan kuuluu, että vain noina kuukausina voi syödä simpukoita...sitten taas toukokuusta elokuuhun niitä ei syödä - lue täältä lisää aiheesta). Juuri siinä ravintolassa ei simpukoita listalla ollut, naapuriravintola niitä kyllä mainosti, mutta se oli sitten valitettavasti kiinni juuri silloin.

Simpukat ja ranskanperunathan ovat belgialaisten kansallisruoka. Britit aina kertovat vanhaa vitsia belgialaisista: "Millä saa belgialaisen hulluksi? Laittaa hänet pyöreään ja pimeään huoneeseen ja sanoo, että nurkassa on ranskanperuna."

Talsin sitten Montagne de Bueren -portaille. Minulla ei ollut aikomustakaan kavuta kaikkia 374 porrasta ylös, mutta halusin ottaa portaista valokuvan. Valitettavasti allaoleva kuva piti lainata Wikipediasta, koska portaitten alaosassa oli muutama kiinalais-/japanilais-/mikälietaiwanilainen turistiryhmä, jotka eivät älynneet mennä syrjemmälle valokuvia ottavien turistien tieltä. 

Kuva napattu Wikipediasta. 

Vielä on suhteellisen tuoreessa muistissa kapuaminen Malesian Kuala Lumpurin lähellä oleville Batu-luolille, jonne on "vain" 272 askelmaa, kun tässä Liègen nähtävyydessä on yli sata enemmän. Huh.

Kosmetiikkaostoksillekin Liègessä olisi ollut oivallinen tilaisuus, mutta kun en oikeastaan tarvitse mitään. Suurta tahdonvoimaa vaati kuitenkin ohittaa ranskalainen kemppariketju ICI ja Kiko Milano, mutta näinpä nyt kuitenkin tein.

Deutsche Bahnin ICE oli myöhässä joten eksyin Guilleminsin asemalla olevaan Di-kosmetiikkakauppaan, ja löysin ihan jotain tarpeellistakin, eli Bourjois-merkkisiä huultenrajauskyniä. Sävy 01 Nude Wave on todella täydellinen. Ostin hyllystä kaikki kolme, ja olisin voinut ostaa enemmänkin.

Alla vielä pieni filkka asemalaiturilta Frankfurtin junaa odotellessa.

Niin! Ostin sentään jotakin "tuliaisia", eli kävin aseman Delhaizessa ja ostin ruokajuttuja. Siellä oli belgialaista patéeta ja erinomaisia gyoza-nyyttejä katkaraputäytteellä. Niitä söin juuri, kun kaapissa oli paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä kastikettakin.

Seuraavan reissun ajattelin tehdä Düsseldorfiin, siellä kun on japanilainen "keskittymä" liikkeineen ja ravintoloineen päärautatieaseman lähettyvillä. Tykkään japanilaisesta ruoasta.

Äkkiäkös siellä käy vaikka päiväseltään, kun ei tämä alle puolen tunnin matka Liègeenkään ICE-junalla kovin kauaa kestänyt. ICE-junan lippu tosin oli rutkasti yli tuplasti regionaaliin RE-junaan verrattuna.

Terveiset Valloniasta

Olen siis nyt Liègessä (valloniaksi Lîdje, hollanniksi Luik, saksaksi Lüttich), Ardennien kainalossa Vallonian maakunnassa - tai Belgian osavaltio tämä taitaa paremminkin olla. Kauan tätäkin reissua piti suunnitella ja sitä piti jo 4-5 otteeseen siirtääkin, syystä tai toisesta.

Liége-Guilleminsin rautatieasema, josta ei oikein kunnon kuvaa saanut, joten tämä on lainattu Wikipediasta.

En ole päässyt vielä hotellia pidemmälle, joten tässä vaiheessa ei voi oikein muuta kuin ihmetellä tätä Guilleminsin rautatieasemaa, onhan aikamoinen pytinki. Yritin ottaa kuvia, mutta se on niin valtava, ettei millään saa koko keksintöä samaan kuvaan.

Tuo ylempi kuva, jossa on busseja, on napattu hotellihuoneeni ikkunasta, ja alempi aseman edessä olevalta aukiolta. On kyllä erikoinen ja värikäs asemarakennus!

Minulla alkaa kokous kohta ja sen jälkeen lähden kaupungille, joten lisää juttua ja kuvia on tulossa!

Sen verran ehdin käydä paikallisessa Carrefourissa, että ostin kaikkien ihanien leivonnaisten lomasta itselleni "Boule de Berlin" -munkin kokousevääksi kahvin kanssa. Hiukan tuoreita marjoja sen kanssa. Illalla mahdollisesti sitten syömään jonnekin pidemmän kaavan mukaan.

Misellivesi x 4

Käytän harvemmin misellivesiä, koska ne poistavat (turhankin) hyvin ihon luonnollista rasvaa. Käytän niitä silloin tällöin kuitenkin, ja kun käytän, sen miselliveden tulee olla mahdollisimman vähän kuivattava, siis sen on sisällettävä jotain hoitavia ja kosteuttaviakin ainesosia, sillä misellivettähän ei tarvitse huuhdella iholta pois.

Tässä postauksessa katsastetaan neljä eri merkkistä misellivettä. Arviot vasemmalta oikealle kuvan järjestyksessä.

1. Balea Rose -misellivesi. Balea on saksalaisen kemppariketju Dm:n (Drogeriemarkt) oma brändi. Brändin alla on mittava valikoima kosmetiikkaa aina hiustenhoidosta ihinhoitoon. Tämä runsaaasti kosteuttavaa glyseriiniä, Rosa damascena -ruusuvettä ja hdelmähappoja sisältävä misellivesi on todellinen löytö! Hinta on vain 1,95 euroa per 400 ml. Pelittää hyvin ja poistaa kevyen meikin ihan heittämällä. Tuote on vegaaninen, eikä siinä ole väriaineita, parabeeneja, nanopartikkeleita, parfyymia, alkoholia tai alumiinisuoloja.

2. Alverde Naturkosmetik Clear Beauty -misellivesi. Alverde on myös yksi Dm:n brändeistä. Tämä runsaasti kosteuttavaa natriumlaktaattia ja glyseriiniä sisältävä misellivesi sisältää myös epäpuhdasta ihoa hoitavia, antibakteerisia ainesosia (rypäleuute, taikapähkinä) ja ihoa rauhoittavaa aaloeta. Tuote on myös mikromuoviton ja sitä on hajustettu eteerisin öljyin. Puhdistusteho ei ole ihan yhtä hyvä kuin tuotta Balean tuotteella. Hintaa 100 ml:n pullolliselle on 1,95 euroa.

Kaksi keskimmäistä pulloa näkyvät yhteiskuvassa hiukan huonosti, joten otin niistä erikseen oman kuvansa.

3. Mádara Micellar Water Hyaluronic Acid. Olen käyttänyt tätä nyt yhden isomman 100 ml:n pullon ja kuvassa on matkakoko, joka tuli jostain kylkiäisinä, jos oikein muistan.

Tämän miselliveden pohjana on aaloevesi. Muina ainesosina on mm. glyseriiniä, taikapähkinää, Rosa damascena -ruusuvettä, maitohappoa, pioninjuuriuutetta ja kasviuutteita. 

Mielestäni tämän puhdistavat tehot ovat heikommat kuin edellisten, olin jo tuskastua sen 100 ml:n pullon käyttöön, koska se ei tuntunut tekevän "mitään". Siinä onneksi kävi niin, että pullon pohjat valuivat korkin auetessa vahingossa matkalaukkuuni, joten sillä siitäkin päästiin (näköjään en edes ole vaivautunut siitä tänne kirjoittelemaan, ja se jo kertoo jotakin se!). 

Nyt pitäisi kuluttaa vielä tämä matkakoko loppuun, kun en haluaisi sitä roskiinkaan heittää. 100 ml:n pullo taitaa Suomessa maksaa n. 17,50 euroa (tieto Ruohonjuuren sivuilta tänään). Tarjolla on myös 400 ml:n pulloja.

4. Mossa Raspberry Juicy Clean -misellivesi. Ahaa...näitä onkin useampaa sorttia, on mansikkaa ja vadelmaa, ja tämä siis on vadelmaversio. Tässäkin on mm. Rosa damascena -ruusuvettä, glyseriiniä, nimensä mukaisesti vadelmauutetta ja kasviuutteita. Tämä toimii ihan hyvin voisin ostaa toistekin. Omani hankin hävikkiruokakaupasta (Matsmart) 3,99 eurolla. Kivijalkakaupoissa hinnat vaihtelevat.

Noissa kahdessa viimeksimainitussa on molemmissa kasviuutteita varsin oudoista lähteitä. Inceissä mainitaa Poria cocos ja Phragmites communis. Mitähän ne ovat? Pieni kuukkelointi selvitti asiaa...

Poria cocos on toiselta nimeltään Wolfporia extensa. Kookoksen kanssa sillä ei ole muuta tekemistä kuin ulkonäkö, sillä se on lahottajasieni. Sitä käytetään todella paljon kiinalaisessa lääketieteessä, ja sen sanotaan olevan anti-inflammatorinen ja iholle käytettynä sen sanotaan tukevan ihon suojakerrosta ja suojaavan ihoa ympäristön haitallisilta vaikutuksilta.

Poria cocos -sieni. Lähde: Wikipedia.

Phragmites communis lienee tuikitavallinen ja kaikille tuttu järviruoko. Tai sitä sukua kuitenkin. Siitä tehdyn uutteen sanotaan olevan kosmetiikassa antioksidanttista ja ihoa kirkastavaa/rauhoittavaa. Näistä tuossa Mádaran tuotteessa on juuri tuota communis-ruokoa, kun taas Mossan tuotteessa on Phragmites kharka -uutetta. Molemmat saman suvun ruo'oista peräisin ja uutteilla on samoja ominaisuuksia.

Käytätkö sinä misellivesiä, ja jos, niin mikä on suosikkisi?